Joulu oveen kolkuttaa

Se on joulukuu vaikka ei kyllä uskois, kun vettä näin sataa ja myrskyää. En tykkää yhtään! On rapakeliä ja seuraavana päivänä lumimyrsky ja pakkasta ja sitten taas sataa vettä ja on niin liukasta, että nämä pienet tassunikaan eivät meinaa saada tienpinnasta otetta.

Me ollaan valmistauduttu jouluun laittamalla joulukuusi jo kuukausi sitten. Mitään muuta joulukoristeita meillä ei ole. Joulun viettopaikkammekin on vielä vähän avoinna, koska rovaniemeläiset lähtevät viettämään jouluaan Jyväskylään ja ulkomaille! Epistä kun toiset pääsee auringon paahteeseen ja rannalle loikoilemaan ja me täällä vaan kärvistellään kylmässä ja pimeässä.

Joulu on antamisen aikaa ja niinpä minäkin mainitsen blogissani MUSHin joulukampanjan ja laitan omat auttavat tassuni toimeen. Joku pieni koditon koirarukka saa minun ansiostani nyt kaksi MUSH lihapullaa, kun kirjoitan blogipostauksen ja laitan vielä MUSHin jouluiloa bannerin postauksen päätteeksi näkyville. Kaikki muutkin auttamaan nyt, koska kaksi lihapullaa ei paljon koirien masuja vielä täytä, mutta kun moni lähtee tähän mukaan saadaan varmasti moni koira kylläiseksi :)Täältä löydät ohjeet auttaaksesi:https://www.mushbarf.com/fi/mush-jouluiloa-banneri-blogiisi

Minä aion ainakin jouluna herkutella ja syödä vatsan täyteen. Mekin taidetaan saada omat pienet uunissa paistetut joulukinkkumme possun palalihasta. Saadaan me ihmistenkin kinkkua ja muita herkkuja vähän maistella. Joka joulu ollaan saatu myös lahjapaketit, ollaankohan tänä vuonna oltu tarpeeksi kilttejä? Minä olen kyllä vähän pissaillut sisälle ja varastellut ruokaa, mutta nyt skarppaan ennen joulun tuloa ja yritän olla mahdollisimman kiltti!

Melkein unohdettu blogi

Heipähei kaikille!

En ole yli vuoteen muistanut kirjoitella, vuodessa on tapahtunut paljon asioita.
Minä täytin maaliskuussa 8v saavuttaen veteraani-iän. Papaksi minua puhuttelevat välillä. Olen käynyt pitkin kesää näyttelyissä ollen pari kertaa rop-veteraani ja kerran vsp-veteraani. Keskikesän aikaan eli juhannuksena olin niin komea, että minusta tuli suomen muotovalio eli FI MVA.

Tässä poseeraan mun palkintojen kera

Kuluva kesä oli mukavan lämmin ja aurinkoinen, minä nautin kyllä todella paljon. Merivesikin oli niin lämmintä ja matalalla, että rallattelin meressä kuin pienet pojanklopit. Yleensä en pidä vedestä ollenkaan.

Villiinnyin juoksemaan meressä, olihan meillä mukavaa!

Käytiin syyskuussa myös mh-luonnekuvauksessa Virpiniemessä. Siellä oli jotain tylsiä leikkejä jotka ei kyllä kiinnostanu mua yhtään. Joku karvarättikin siellä meni pitkin polkuja, mutta koska se ei ollut elävä niin se sai mennä menojaan. Sitten joku täti huuteli ja lauleli mulle tosi kaukana. En jaksanu mennä sen luo ku oli niin märkä nurmikko välissä ja lähellä oli niin hyviä hajuja mitä haistella. Seuraava osio oli vähän mielenkiintoisempi ja sai mua vähän hereille. Siinä nimittäin mun nokan edessä yhtäkkiä vedettiin sellanen haalari esiin, mutta sekään ei mua kyllä säikäyttäny. Sitten oli jotain kettinkiä jota vedettiin kohdalla, se rämisi mutta sitäkään en pelännyt. Sen jälkeen oli ne pelottavat haamut jotka vaan käveli mua kohti vaikka kuinka niille haukuin ja murisin emännän takana. Olin vähän ihmeissäni, kun emäntä ei tehnyt mitään ja ei komentanut niitä haamuja pois. Niinpä mun piti hoitaa homma ja haukkua ja murista niille, sen tein varalta kuitenkin emännän takana. Mutta sitte paljastuki et ne haamut puhuu ihmiskieltä ja ne oliki ihmisiä joten menin tutustumaan niihin häntä heiluen molempiin. Oli kyllä aikamoinen jekku, hetken jo kerkesin uskoa, että kummituksia on oikeasti olemassa. Lopuksi otettiin vielä laukauksia joihin aina vastasin vähän haukkumalla, mokomakin kovaääninen laukaisu sai minussa komennusreaktion aikaiseksi. Tuomarit antoivat palautetta, että olen vähän omissa maailmoissani oleva vanha herra jolla on kuitenkin järki päässä.

Kamala kummitus

Ai se oliki ihminen! Melkein jo uskoin, että se on oikea kummitus.

Tässä odottelen Oulu kv:hen lähtöä, varmistan, että en vaan jää matkasta.

Tässä ollaan keväällä torilla pienen Candy-pennun kanssa. Joku luuli minua Candyn äidiksi.

Tässä mun 8v paardit

Tässäpä sitä kylvetään ennen näyttelyihin lähtöä.

Käytiin Tuurissa telttaretkellä

Tässä on pikku-Roni ja minä. Roni on kiva kun se rapsuttaa :)

Tässä nautin elämästä

Odotellaan bussia Rovaniemelle Iistä

Kävin myös virallisessa silmätarkastuksessa 30.10. Kaisa Wickströmin luona ja mun silmät oli aivan terveet.
Tässäpä jännimmät asiat tiivistettynä yhdeltä vuodelta. Olen nauttinut elämästä, käynyt välillä vähän rosvoretkillä, juossut metsässä vapaana, nukkunut paljon, syönyt, herkutellut, käynyt reissussa ja vielä kerran vain nauttinut elämästä :)

Hyvää isänpäivää ja ens vuoden näyttelysuunnitelmia

Tänään on vuoden toiseksi tärkein päivä, nimittäin isänpäivä. Syntymäpäiviänihän minä vietän kun kevät aurinko alkaa paistamaan maaliskuussa. Minua kuuluu hemmotella tänään, onhan tänään isänpäivä. Lahjoja en ole vielä saanut, mutta niitä on kuulemma tulossa. Minä olen saattanut maailmaan 44 mitä ihanimpaa lasta, onpahan osa heistä kerennyt tehdä jo jälkikasvuakin eli olen myös pappa.

Ja ette arvaa mitä minun pään menoksi on taas keksitty? En päässytkään vielä eläkkeelle näyttelyistä! Vaan minun pallien poistosta on laitettu eläinlääkärin todistus menemään kennelliitolle. Voitteko kuvitella, lähden vielä ensi kesänä veteraanikehiä kiertämään, jos vain kennelliiton eläinlääkäri hyväksyy todistuksen. No kesällä lämpimällä on ihan kivaa kiertää kehää ja saada kaikki huomio. Siitähän minä pidän.

Käytiin me perjantaina kahvilla koirakahvilassa. Siellä oli paljon ihmisiä. Istuskeltiin ja kateltiin siellä, kun odotettiin bussia Iihin. Mentiin sitten bussilla Iihin ja siellä bussissa oli kääpiöpinsereiden ystävä :) Eräs Haukiputaalla asuva ihana nainen, joka vain piti minua sylissä ja rapsutti minua koko matkan. Ymmärrettävää, että se tykkäsi minusta, koska olenhan niin ihana.

Tälläista tälläkertaa. Hyvää isänpäivää kaikille!

Yökyläilyä ja jalostuskyselyä

On talvi ja kylmä ja pimeää. Ulkona on todella kylmä. Tänään on satanut lunta ja räntää ja tuuli on kova, oikea talvimyrsky.

Olin viikonlopun hoidossa Katjan, Aapelin ja Hugon luona. Herkuteltiin ja nukuttiin peiton alla ja sain huomiota lähes koko ajan. Käytiin myös metsässä rallattelemassa. Se se on elämää. Liinu oli näyttelyissä Seinäjoella ja sai erin ja sijoittui luokassaan neljänneksi. Aika hyvä näyttelyuran avaus.
Minähän avasin oman näyttelyurani vaatimattomasti kahdella sertillä ja rop ja vsp sijoituksella yhden viikonlopun aikana.

Ja arvatkaa mitä?! Minua kysyttiin tänään jalostukseen. Masennun nyt kovasti, koska en ole enää käytettävissä sen takia, koska tyhmät ihmiset napsaisivat sukukalleuteni pois :( Olishan se ollut, kun vielä vanhoilla päivillä olis päässyt naisen makuun. Hehehe.

Eipä tässä taas muuta, lähden tästä pienille unille. Moimoi!

LUNTA!

Voitteko uskoa, täällä tulee lunta!!! Minulla on siitä kuvatodiste, jos ette usko. Tulee talvi ja K-Y-L-M-Ä. Olisinpa karhu ja voisin nukkua vain talvet ylitse. Kevään tullen heräisin ihanaan linnun lauluun ja auringon paisteeseen. Se se olisi elämää.

Emäntä sentään tajusi lämmittää leivinuunia, kun sisälläkin oli jo kylmä. Illalla otankin sitten nokoset leivinuunin kanssa kylki kyljessä.

Liinun juoksut on onneksi loppunut ja seksihalutkin kadonneet. Saan olla rauhassa.

Melko hiljaista ollut tässä syksyllä. Päivät matelee, on pimeää ja kylmä. Käytiin me lauantaina kiihytyskisoissa. En kyllä yhtään ymmärrä koiria jotka kiljuu jonkun muovipussin perään. Oikeaa riistaa sen olla pitää, minua ei ainakaan saa juoksemaan jonkun naurettavan muovipussin perässä. Juoksin minä silti kilpaa. Motivaationi oli emäntäni. Emäntäni juoksi edellä ja huusi ja villitsi minua, kun lähettäjä mies piteli minua kiinni. Ampaisin matkaan ja juoksin niin lujaa kuin pienistä kintuistani vain pääsin. En ole kovin nopea juoksemaan, mutta tarpeeksi nopea silti. Juoksin n. 80m matkan aikaan 9,38. Liinukin juoksi ja se jäi vähän katselemaan yleisöä ja sillä oli huonoin aika kaikista koirista, 10,26. No jonkun pitää hävitäkkin. Liinu on vielä niin pieni, että se ei aina osaa keskittyä olennaiseen.

Tässä teille vielä kuvatodiste lumesta!

Pikku jekkuja

Tässä on tullu tehtyä vähän jekkuja.
Eilinen jekku mua kyllä alko sitte kaduttaan myöhemmin. Pissasin nimittäin aamulla kepon työtakin päälle. Hupsista vaan niin siinä kävi. En voinut aamulla pissata ulos, kun siellä oli niin kylmä. Aloin miettimään, että emäntä ei pidä tästä ja sitte alko kyllä kaduttaan. No kuulin kun emäntä heräsi ja asteli portaita pitkin alakertaan. Mua niin pelotti sen reaktio, että menin vaan toiseen petiin nukkumaan kun se tuli alas, enkä käynyt edes tervehtimässä. Emäntä ihmetteli miksi en tullut tervehtimään, kun normaalisti aamuisin olen niin iloinen hänen tullessaan alakertaan meidän kanssa. Emäntä arvuutteli, että oisko mulla maha kipeä. Ähäkutti! Eipäs ollut. Luulin jo, että en jää kiinni, kerkesin jo vähän huokaista helpotuksesta kunnes Liinu paljasti minut! Emäntä näki erittäin märän takin kodinhoitohuoneen lattialla, kukapas muukaan se oli kuin minä :( Vaistosin kuinka vihainen emäntä oli, mutta ei se mulle mitään maininnut.
No mitäpä tästä opin, en sitten yhtikäs mitään!

Tänään kepo jätti keittiön tuolin laittamatta pöydän alle kun lähti töihin. Ovi napsahti kiinni ja minä menin heti katsomaan pöydälle onko siellä mitään herkkua. Ja olihan siellä! Keksejä! Herkkua! Bileet! Söin ainakin kolme jaffa keksiä eli kaikki mitä oli jäänyt. Marie keksejä oli myös paketillinen, mutta ne ei ole niin hyviä, joten niitä söin noin viisi kappaletta. Pitää sanoa noin määrät kun ahmin niin lujaa, että en pysynyt laskuissa mukana.

Nyt olen oikeataan nukkunut koko päivän, on niin mälsää kun ulkona on kylmää ja märkää. Mutta sunnuntaina on taas koulua, jipii!

Minä pääsen lomalle

Vihdoinkin! Pääsen lomalle tuosta hirmuisesta seksihirviö Liinusta! Lauantaina viimeistään ajellaan Rovaniemelle ja mikä parasta ilman Liinua. Liinu on viimeiset neljä päivää astunut ja kiusannut minua. Melkein voisin nostaa syytteen lukuisista raiskauksista! Eilen jo vähän suutuin Liinulle ja nyt ehkä meno onkin vähän rauhoittunut. Välillä se silti käy lirkuttelemassa mulle. Jos tuo vielä jatkuu niin muutan kyllä pois kotoa, en kestä enää!
Olenkohan minä ollut samanlainen, kun hormonit ovat hyrränneet? Toivottavasti en ole ollut kenellekkään noin kamala.

Siellä Rovaniemellä on pieni vauva, jonka ristiäisiin muut menee. Minä en pääse mukaan, koska olen koira. Mälsää. Emännästä tulee vauvan kummi. Ehkä kuitenkin pääsen nuuskuttelemaan sitä vauvaa myöhemmin. Minä pidän vauvoista ja tykkään kelliä niiden vieressä ja vähän omia niitä itsellenikin.

Vauvoista puheenollen onhan minulla itsellänikin 44 lasta, ehkä ne on ne isän vaistot jotka saa minut tykkäämään ja huolehtimaan lapsista.